Suomi tarvitsee rakennemuutoksia

Suomi tarvitsee rakennemuutoksia   maaliskuu 2015

Nykyinen hallituksen on ajanut maan taloustilanteen niin huonoon kuntoon, että suomalaista työtä ja työllisyyttä edistäviä haasteellisia rakennemuutoksia on tehtävä välittömästi.

1990-luvun lamasta selvittiin devalvoimalla Suomen markka, mutta nyt ollaan eurossa ja tilanne on toinen. Kansainväistä noususuhdannetta ei kannata odottaa nyt pelastajaksi, sellaista ei ole nyt näköpiirissä. 

Teollisuudestamme katoaa työpaikkoja hurjaa vauhtia, kun monikansalliset vientiyrityksemme siirtävät toimintojaan ulkomaille. Syynä on yritys- ja investointiystävällisen ilmapiirin puuttuminen ja tietenkin verotuskäytäntöjen, jotka eivät ole yrityksiä kannustavia.

Arvonlisäverotus on monesti uuden yrityksen kompastuskivi, siksi sen alarajaa tulisi pikaisesti nostaa. Perintöverokin tuhoaa monen kasvuyrityksen. Verotus varsinkin on ollut hyvinkin epävakaata ja mitä milloinkin.

Verotus kaipaa uudistamista

Veropolitiikkamme on mennyt viime vuosina väärään suuntaan. Mielestäni tavoitteena tulisi olla mahdollisimman laaja veropohja ja samalla alhaiset verokannot. Verovähennykset ja huojennukset tulisi minimoida, koska niistä saatava hyöty on useimmiten minimaalinen, jos ollenkaan. Kustannukset uusien systeemien luomisesta unohtuvat. Tulonsiirrot ja tuloverotus ovat halvempia ja tehokkaampia vaihtoehtoja tulojen tasaukseen, kuin esimerkiksi arvonlisävero (ALV). 

Progressiivisella tuloverotuksella tavoitellaan tuloerojen tasaamista. Liian jyrkkä progressio kannustaa palkkatulojen siirtämiseen pääomatulojen puolelle, koska tavoitteena on saada kokonaisveroprosenttia alhaisemmaksi. Palkkatulojen verokannan alentaminen pitäisi olla siksi tavoitteena. Pääomaverojen pienehköillä veroprosenteilla niin sanotusti ketkuilevat ne joilla tämä mahdollisuus on ja kun rahoja vielä samalla siirretään veroparatiiseihin tai ainakin ulos omasta maastamme, voi vain kysyä isänmaallisuuden astetta. Kaikilla on oikeus nauttia hyvinvointivaltiomme palveluista tasavertaisesti, vaikka kustannukset tulevatkin toisille.

Julkisen talouden menojen suhteellinen osuus BKT:ta lähenee jo 60 prosenttia, kun menoihin lasketaan kaikki tulonsiirrot mukaan. Tavoiteltava tila olisi 40-50 prosenttia. Jatkuvasti pienenevä yksityinen sektori ja pienenevä vientiteollisuus eivät pysty pitämään tämän hetkistä julkista sektoria ja hyvinvointivaltiotamme pystyssä.

Neuvottelujärjestelmäkin kaipaa muutosta

Miksi Suomi ei sitten pysty työllistämään meitä suomalasia? Yksi syy on työmarkkinoissamme, jotka ovat Pohjoismaiden raskaimmat. Meillä on kolmikanta neuvotteluissa ja työsopimusten yleissitovuuksia, joita ei ole muissa maissa.  Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa asioita valmistelevat asiantuntijoista muodostuvat ryhmät ja etujärjestöjä kuullaan, mutta niiden kanssa ei työvoima poliittisista asioista neuvotella.

Kotimaisen uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen on ollut tuuliajolla. Hallitus on onnistunut saamaan jäihin lähes kaiken kotimaisen energian käytön innovatiivisen kehittämisen. Nyt tulisi satsata teknologian kehittämiseen esimerkiksi juuri energiatalouden kehittämiseen, jossa meillä on todella paljon osaamista kuten biodiesel. Samalla tulee tarkistaa energia-alan verotusta. Verotuet tuskin ovat oikea ratkaisu, mutta esimerkiksi yritykselle suunnattu kertaluontoinen investointituki olisi hyvä idea, sillä saataisiin lisättyä työllisyyttä, tärkeää huoltovarmuutta ja kotimaisuusastetta. Energiaomavaraisuuden kohottaminen nykyisestä 30 prosentista 50 prosenttiin parantaisi energiasektorin kauppatasettakin.

Euroalueen valuuttakriisi ei ole vielä ohi. Onko oikea ratkaisu kasvattaa euromaiden yhteisvastuuta toistensa veloista ja riskeistä? Meillä on nyt jo kymmenien miljardien vastuut euroalueella. Mikä pahinta euroaluetta kehitellään kohti liittovaltiota Tämän jälkeen meillä ei ole juurikaan enää mitään omaa päätäntävaltaa. Olisi syytä miettiä, mitä meille tarkoittaa esimerkiksi yhteen sovitettu sosiaalipolitiikka. Hallituskin on taas näyttänyt oikein ammattitaitonsa. Muste ei ole ehtinyt kuivumaan oman maan neuvonantajan Himasen raportissa, kun jo pyydetään naapurimaasta Ruotsista neuvoa.