OPPIMISEN POLKU

OPPIMISEN POLKU                                                                                              Huhtikuu 2015

Uusi ihmiselämä alkutaipaleelta asti pitää olla keskiössä Jokainen kasvava on yhtä tärkeä ja arvokas erilaisine ominaisuuksineen. Neuvolan, varhaiskasvatuksen, peruskoulun ja aikuisuutta lähestyttäessä lukion ja ammatillisen koulutuksen pitää omalla kohdallaan vahvistaa lapsen ja nuoren vahvuuksia ja hyväksyä jokainen yksilö omana itsenään.

Varhaiskasvatuksessa lapsikohtaisten hoitosuunnitelmien ja esi- ja peruskoulussa oppilashuollon tarkoitus on tukea perhettä kasvatuksen saralla. Tässä toteutetaan juuri sitä pyrkimystä, jossa jokaisen lapsen ja oppilaan yksilöllisyys huomioidaan.

Varsinkin peruskouluissa ongelmakiinteistöt ovat aiheuttaneet päänvaivaa kuntapäättäjille ja  haitanneet niitä  tärkeinpiä eli oppimista ja opetusta. Kun ulkoiset puitteet ovat kunnossa voidaan ymmärrettävästi keskittyä siihen pääasiaan eli opiskeluun. Lähikoulujen oppilasmäärien laskiessa olisi syytä miettiä myös muita mahdollisia käyttäjiä koulukiinteistölle siten, että se "kyläkoulu" ei tyhjene.  Tällöin oppilaiden lyhyet koulumatkat  ja myös  koko kyläyhteisön elinvoimaisuus säilyy.

Opetussuunnitelmien uudistuksessa "ohjelmoinnin" tulo opetukseen sisältää kuvitelman, jossa Suomessa   peliala olisi uusi Nokia. Miten se sopii yhteen oppilaan kokonaisvaltaisen kasvatuksen kanssa? Äidinkieli on ykkönen ja matematiikka kakkonen opetettavien aineiden joukossa. Kielten opetuksessa yksi pakollinen vieras kieli riittää ja toisen valinnaisen vieraan kielen ( myös ruotsi suomenkielisille oppilaille) rinnalla pitäisi olla vaihtoehtona teknologia, tekstiilityö, tekninen työ, musiikki ja urheilu.  Syrjäytymisvaaran parhainta  estoa on oppiaineissa myös kädellisten taitojen, musiikin ja urheilun arvostuksen nostaminen.

Yrityskasvatus ei sovi kaikille. Varsinkin yläkouluikäisille oman maan historian ja yhteiskuntarakenteen tuntemukseen pitäisi myös opetussuunnitelmassa panostaa nykyistä enemmän.

Lukio ja toisen asteen koulutus on tienhaarassa. Sähköiset ylioppilaskirjoitukset tekevät tuloaan,  osittain jo 2016.  Tämä on luonnollista kehitystä. Pelkästään tämän perusteella ihmetyttää pyrky "suurlukioihin" kun etä- ja verkko-opetuksenhan pitäisi olla mukana tulevaisuuden oppimisympäristöissä.  Kurssitarjonta ei siis ole kiinni pelkästään lukion oppilasmääristä. Siitähän on hyvänä esimerkkinä Satakunnankin pienen lukion menestyminen ylioppilaskirjoituksissa maan parhaitten lukioiden joukossa.

Anita Koivu

Rauma

kaupunginvaltuutettu

kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen